F90.0

herään heikkona sylistä syvänteen
jään pinnalle makaamaan
taas surukimput ja seppeleet
syttyvät soihtuina palamaan

verhon takana odottaa miilun mies
savua puhaltaa ahdinkoon
varastaa nuotion laidoilta valkeaa
värjää nokirenkaita kattoon

olen pyörteessä matkalla bensiiniin
mutta suojelet sukeltajaa
tulitikkuni nipistät sammuksiin
et päästä kauaksi uimaan

ääni säröisen aamun valaisee
käsi viivani ehjiksi piirtelee

kuka kadonneen lapasen taas kerran etsii
ellet sinä sitä tee.