Pitää hauskaa pitämättä

Mennyt helatorstai-pitkäviikonloppu oli ehkä elämäni rentouttavin. Pidin nimittäin hauskaa koko hemmetin ajan, huomaamattani sitä paitsi. -- "Pitää hauskaa" on todella urpo ilmaus, mutta menettelee silloin, kun tajuaa jälkikäteen olleensa neljä päivää ihan fiiliksissä. Jaksan olla vielä keskiviikkonakin iloinen levosta, sillä toimistolla on ehtinyt tässä alkuviikosta tapahtua taas yhtä sun toista, eikä vauhti taida hetkeen hidastua.

Mutta se hauskanpito! Yksi sadepäivä kului järjestelemällä huushollia, siivoamalla varastoa ja pesemällä talvivaatteita kesäsäilöön pakattavaksi. Koti kohentui huimasti ja mieli siinä sivussa; esimerkiksi eteisen kaappien järjestely on odottanut vuoroaan muutosta asti, siis vaivaiset puoli vuotta, ja vesivahingon jälkeen suurin osa kaappien sisällöstä muutti pahvilaatikoissa olohuoneeseen. Että siivoaminenko hauskaa? Tuolla tasolla aikaansaaminen on tässä taloudessa hauskaa kuin joululahjojen avaaminen, monestakin syystä.

Ehdin minä muutakin. Ostin esiin kaivautuneen auringon innostamana uusia kesätamineita. Kävin raidallisen kanssa fysiossa ja pikkukoiran kanssa uimassa, ja molemmat nauttivat elämästään ihan kympillä. Pikkukoira pääsi oikein ihmisten ilmoille, kun emäntä sai päähänsä lähteä maistelemaan ison kaupungin herkkuja. Kirjoittelin asiaa ja epäasiaa pursuilevia sähköposteja (enkä kyllä ainuttakaan työhön liittyvää!), ja taidan saada mieluisia vieraita yhdeksi kesäkuun viikonlopuksi. Mieli hyppelehtii keveänä vieläkin.

Mukavaan elämään kuuluu luonnollisesti myös pitkiä yöunia, löhöilyä, aivottomien pelien pelaamista, grillattuja kasvisvartaita ja jäätelön syömistä, mutta yleismeininki oli hyvällä tavalla toimelias. Sunnuntain ohjelma oli mahtava sekin: pääsin testaamaan vesitrampoliinituntia (oli muuten ihan superhauskaa, sinne on päästävä uudestaan!), ja loppupäivän kyykin pihalla kitkemässä voikukkia. Nurmikko näyttää tällä hetkellä kammottavalta, mutta toivon, että sitkeä nyhtämiseni palkitaan. Ja pelkään, että palkinto tulee vasta joskus vuonna 2038... mutta järkeilin, että jos pihallamme viihtyvät voikukat, kastemadot ja muut toukkatoukkaset, niin ehkä siinä viihtyisi myös jokin koristeellinen tai peräti hyödyllinen kasvi? Uumoilen, että blogillani pistäytyy toisinaan myös eräs puutarhaguru --> jos arvelet olevasi se jota tarkoitan, niin kerro, onko pakkomiel projektini toivoton?

Millähän sitä oppisi irtoamaan töiden äärestä näin tehokkaasti joka perjantai? Huristamaan kohti viikonloppua ilman stressiä menneistä tai tulevista päivistä, vailla odotuksen häivääkään?