Puen lenkkitossut, kipaisen pihalle ja annan jalkojen viedä. En ole aikoihin tuntenut itseäni näin vapaaksi. Raidallinen juoksee kohteliaasti perässä, ja unohdan sen läsnäolon - kunnes se lopettaa lenkin lyömällä jarrut pohjaan. (Eläinparka.) Mutta oi syksy ja kodikkaasti valaistu maailma!
Kotiin palattuani köhin lopun iltaa jälkiahdistusta, mutta suunnittelen silti lenkkitoverin-etsintä-senssi-ilmoitusta. Syyttävästi kotimatkalla mulkoillut raidallisloipotin kun ei taida lähteä huomenna uudestaan.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Rapsutuksia raidallisloipottimelle - ja sullekin! :-)
VastaaPoista