Season Two

Tulen luultavasti katumaan tätä peliliikettä huomenna, sillä kellon soimiseen ei ole enää montaa tuntia, eikä seikkailu pakkasyössä pyjama päällä tiedä hyvää. Ja tiedossa on pitkä päivä asiakkaalla, englanniksi.

Mutta.

En saa unta, koska kaipaan omaa ääntäni. Ehkä kaipaan sitä tottumuksesta. Tai, ehkei blogin lopettaminen ollut sitten kuitenkaan niin harkittu veto. Tai sitten vaan siksi, että uudessa kodissa ja uusissa elämänkuvioissa on niin paljon pureksittavaa. Joten täällä sitä ollaan, yömyöhällä, oman yksityisen tähtitaivaan alla.

Katsotaan mitä tästä syntyy, millainen kirjoittaja minusta näissä maisemissa kuoriutuu.