Olen kelaillut viime päivinä sosiaalisena olemista(ni). Ihmissuhteita. Äidiltä perittyä näennäissosiaalisuutta, joka kätkee oivasti sangen umpimielisen luonteen. Äiti itse tunnistaa ja myöntää asian, joten miksen minäkin.
Helpottaa.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti