Salainen valtakunta

I lähtee käymään kaupassa, ja minä jään yksin kotiin. Joka pitäisi saattaa lähitunteina vierailukelpoiseen kuntoon. Häslään hetkisen edestakaisin, kun en saa aloitetuksi urakkaa mistään päin.

Aloitan helpoimmasta: yläkerran työhuoneeseen dumpatun pyykkikeon purkamisesta. Lajittelen sukkia. Kuka näitäkin oikein sotkee? Säpsähdän alakerrasta kuuluvia kopsahduksia. Onko ovella joku? Pikkukoira kipsuttaa portaita ylös. Niinpä tietysti. Seinät asettuvat takaisin paikoilleen, mutten voi olla kuuntelematta jossakin niiden sisällä kohisevaa, lämmittävää vettä.

Lajittelen, silottelen käsilläni, viikkaan. Vajoan ajatuksiini, kunnes alakerrassa tapahtuu taas. Hiljaista laulua.

I want to reconcile the violence in your heart

Lähden liikkeelle kohti hypnoottista ääntä, vaikken tahtoisi katkaista melodiaa.

I want to recognize your beauty is not just a mask

Juoksen portaita alas.

I want to exorcise the demons from your past

Puhelu supermarketista, otaksun.

I want to satisfy the undisclosed desires in your heart

Puhelin on ystävä, se soittaa minulle Musea, kunnes pyyhkäisen näyttöä. Linjan päähän ilmestyy vielä rakkaampi ääni. Pengon jääkaappia, kerron että porkkanoita on mutta inkiväärinpala on homeessa, yritän selittää mitä on manchegojuusto.