Elämäntyylitön

Flunssan vaivaama I viettää viikonvaihteen lähinnä torkkuen. Viihdytän potilasta sen verran mitä räkivä sohvaraatonen jaksaa, mutta ehdin vaikka mitä muutakin – ja flunssainen puoliso on oiva tekosyy olla tekemättä mitään järkevää: ei tuokaan, niin miksi minäkään?

Tekemistä riittää nimittäin ihan kiitettävästi, kun oikein heittäytyy hunningolle. Pelaan raivostuttavaa ongelmanratkaisupeliä. Touhuan koirien kanssa. Venyttelen raidallisen selkää. Heittelen jönsrönttiselle palloa. (Viiletämme ja riekumme älyvapaina pitkin kenttää. Koira, mikä ihana tekosyy.) Pesen älymonta koneellista pyykkiä, viikkailen puhtaita vaatteita kaappiin ja sen sellaista.

Ehdin myös lueskella kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta internetin ihmeellisestä maailmasta. Perjantai-iltana yritin lukea työhön liittyviä artikkeleita, mutta tuloksena oli lähinnä vajaan kapasiteetin aiheuttama epätoivo. Niinpä tyydyn silmäilemään suurin piirtein sattumanvaraisesti valitsemiani blogeja. Ja mitä kaikkea blogiavaruudesta löytyykään.

Muoti ja kauneus. Jep, olen notkunut samoissa virttyneissä verkkareissa ja villasukissa koko viikonlopun, että siinä sitä päivän asua. Töihin lähtiessäni pukeudun johonkin mitä nyt kaapista sattuukaan käteen. Paitsi jos se jokin tuntuu pahalta päällä juuri tänään. Siitä alkaa yleensä ihan saatanallinen farssi, jonka seurauksena myöhästyn bussista. Niin ja anteeks mikä mineraalimeikki? Mun naamassa on hiekkaa palloiluhommien jäljiltä.

Shoppailua. Onko mun pakko taas lähtee johonkin helvetin kauppaan. On vissiin, kun se tai tuo vaate on kulunut puhki kuin rasavillillä pikkukundilla ikään. No, siirretään kauppareissua vielä tämän kerran johonkin hamaan tulevaisuuteen, hyvinhän tässä pärjää.

Salasuhteita. Kun ehtisi hoitaa edes tätä virallista. Täytyykin keittää sille kupillinen teetä.

Bilettämistä. Ihan mitä tahansa muuta, mutta ei tätä!

Ihania kuvia ihanista kodeista ja puutarhoista. Miksei, koska meidän koti on aika ihana, ja olen ehtinyt napsia jo muutaman kourallisen satoa omasta tomaattipuskasta. Mutten halua siivota, enkä osaa kyllä sen puoleen kuvatakaan.

Kaikkea kivaa mitä taitavat ihmiset saavat aikaan. Just kuule leikkasin paidasta hihat, ahhahhaaaaa! Joo ei. Ansiotyön aikaansaannoksista ei jaksaisi kukaan lukea, jengi kun ei jaksa ymmärtää edes sitä, jos yritän parilla lauseella selittää että mistä mulle ylipäätään maksetaan.

Lapsia. Niin miksihän en kirjoita jostain raskausviikoista tai vauvanvaatteista. Pistin kuitenkin merkille, että mun koiratarvikkeiden haalinnan taso on suorastaan onneton verrattuna siihen, miten jotkut pienten lasten vanhemmat panostavat lastenvaatteiden ostamiseen (ja näistä ostoksista raportoimiseen).

Ruokaa. Sapuskasta mulla on jopa kerrottavaa näinä flunssaisuuden aikoina. Olen nimittäin lämmittänyt einespinaattikeittoa mikrossa ja keittänyt kaurapuuroa omin pikku kätösin, kun kotikokki makaa sohvan pohjalla. Kuvia? Juu ei näistä eväistä. Kuvan laadusta voisi tietysti vähän tinkiä, kun kohde on epämääräisen väristä mössöä.

Liikuntaa. Vähän lämpenee, tästä mulla olisi jo jotakin sanottavaakin. Siis olisi; minkä ihmeen takia ottaisin asiakseni listata tekemisiäni johonkin? Pitäisikö sitä olla jotenkin järjestelmällinen? Ostaa ehkä sykemittari? Todennäköisin syy lienee se, että kun en suunnittele liikkumisiani sen ihmeemmin, en osaa niistä raportoidakaan.

Matkailua. Pakkaselle humpsahtaa jälleen. Periaatteessa kyllä, mutta mutkunjoskuneikuneiehdieioorahaaenhalualaittaakoiriahoitoon.

Tämän listan laatimisen jälkeen ei voi kuin ihmetellä, että mitä mun elämässä muka tapahtuu. Ja miten siitä riittää kirjoitettavaa. Ugh.