Sanonko että voi vittu mikä maanantai.
Jos menette lupaamaan asiakkaalle, että homma on maanantaina valmis, niin älkää nyt saatana ainakaan mulle sitä kertoko. Älkääkä ainakaan missään tapauksessa tulko länkyttämään vitun viideltä maanantai-iltapäivänä, että mä kyllä kai lupasin nämä maanantaiksi.
Ja, voi vitulla päähän, ÄLKÄÄ TULKO RUIKUTTAMAAN MULLE MITÄÄN MUUTAKAAN sellasella "missäs täällä nyt mennään" -asenteella. Tai, jos on ihan pakko, niin pitäkää ne vitun naamanne kurissa kun minä sanon että kysy nyt saatana suoraan mitä haluat tietää äläkä kitise siinä.
Koska, voi vitun vitun VITTU, mulla menee tollasesta apinailusta pelimerkit vinoon. Ne ovat ihan saatanan sekaisin vielä tanssitreeneissäkin, ja saan kunnian viettää nöyryyttävän tunnin peilisalissa, lähinnä miettien että kumpi vitun oikea. Siis käsi. Jalkojahan mulla ei tänään ollutkaan mukana, voi hevon helvetti.
Tunti päättyy. Juoksen sateeseen, jonka takana odottaa maailmanloppu.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti