Eksyksissä

Kodinvaihtopuuhat haukkaavat suuren osan käytettävissä olevasta ajasta ja energiasta, ja stressi tuntuu tekevän ihmeitä muun muassa aistiyliherkkyydelle. Astioita kolisteleva, sormiaan naputteleva, lauleskeleva ja ilman ennakkovaroitusta halaamaan erehtyvä I saa säksättävää palautetta tämän tästä. Kaikki hiertää, kutittaa ja ärsyttää. Iltakävelyillä salpautuu henki: taas yksi päivä lähempänä muuttoa, taas yksi päivä vähemmän aikaa. Enkä jaksaisi siivota, puunata, jännittää, odottaa ja pettyä taas ja taas ja taas.

Kunnes kodillemme löytyy ostaja.

Kuukausia kestänyt jännitys, vouhotus ja eteenpäin painamisen raivo voi nyt päättyä. Pitäisi kai osata olla iloinen, mutta mieli onkin tyhjä, väsynyt ja sumea. Olen jo viikkoja haikaillut hetkeä jona saa keskittyä vain ja ainoastaan uuteen kotiin, mutta kun I suunnittelee innoissaan huonekalukauppoihin lähtemistä, katson surkeana otsatukan alta: onks pakko? Minä en vaan kertakaikkiaan jaksaisi. En jaksa kuvitella, miltä tämä tai tuo huonekalu uudessa kodissamme näyttäisi, kun en jaksa edes muistaa millainen uusi kotimme on. Niinpä I kertoo minulle iltasatuja. Alakerrassa meillä on keittiö, jonka nurkassa on jääkaappi ja pakastin...

Onneksi hernenokkaisaan maailmaan mahtuu myös pieniä ja helposti hallittavia asioita.

Saan tylyn karhukirjeen kesäkuussa maksamatta jääneestä laskusta.

Ostan viilenevän sään ja palelevan pään lämmikkeeksi pirteän pinkki-vaaleanpunaraidallisen pipon. Ja ihan lähipäivinä täytyy kaivaa talvivaatteet kellarin uumenista – mitä muita lämpimiä hankintoja olisi perusteltua tehdä? (Haaveilen edelleen parista maailman lämpimimpiä talvisaappaita.)

Television ääressä löhöämiseen äärimmäisen karsaasti suhtautuva minäpuoli saa väistyä hömppäsarjan uuden tuotantokauden tieltä.

Syksy tuo mukanaan myös palan lämpöä, kun saunavuorot palaavat kesätauolta. Hieron kiristäviä pohkeitani karkearakeisella piparminttukuorinnalla, joka tuoksuu niin taivaalliselta, että sitä tekisi mieli maistaa.

Iltaisin käperryn peittojen alle, huojentuneena, valoisampien päivien toivossa. Öisin kaikki onkin toisin. Unet ovat värikkäitä ja hassuja. Särtsikkäästi lyhyttukkaiselle ystävälle on yhtäkkiä ilmestynyt pitkä filmitähtikampaus. Entinen kämppis ilmestyy yllättäen tanssikoulun pukuhuoneeseen sonnustautuneena vaaleanpunaisiin balettitamineisiin. Firmasta, jonka nettisivuille naureskelimme taannoin työkaverin kanssa, tuleekin asiakas. Herään sätkiviin jalkoihin, sekä omiini että kylkeeni tiiviisti painautuneen pikkukoiran. Koti on tässä, vaikka osoite vaihtuisi.

Perillä on tuolla edessämme jossain
mennään, mutta ajetaan hiljempaa.

(PMMP: Matkalaulu)