Hauras pää

Näen unta, jossa olen joutumaisillani aseellisen ryöstön uhriksi. Rakkaalle ystävälleni on käynyt ryöstössä huonosti: hän on kuollut. Minä elän vielä, puukkoa väistellen, tuntien sietämätöntä tuskaa ystävän menettämisestä. Ehdin herätä ennen osumaa, rikkonaisena ja ahdistuneena, mutta samalla täynnä huojennusta.

Päivän rutiinit muuttuvat taas kerran, kun toimisto muuttaa uuteen osoitteeseen. Pieni tiimimme karkaa muuttohärdellin alta hotelliin, mutta pistäydyn aamulla uusissa tiloissa hakemassa vähän tavaroita mukaani. Kaivelen muuttolaatikkoani, kun kynnen alla pistää. Vedän käden kiireesti pois. Peukalosta valuu verta.

Hotellissa on kaunista ja mukavaa. Päivä alkaa tietenkin aamupalalla. Poimin korista luomumunan, tilaan lattea. Laskemme leikkiä viiden hengen tietokonekerhostamme. Meistä kaikki ovat vähän omituisia, kukin omalla tavallaan, kodikkaasti. Ryhdymme töihin vatsat täynnä, koko joukko saman pöydän ääressä hälisten.

Lounas muistuu mieleen vasta iltapäivällä. Kipitämme kiireesti läheiseen kuppilaan. Olen ehtinyt mättää kasvislootaa napaani jo hyvän aikaa, kun viereiseen pöytään asettuu iäkäs pariskunta. Ehdin juuri ja juuri rekisteröidä liikkeen näkökentän reunamilla, kun jossakin oikean korvan yläpuolella räjähtää. Nostan vaistomaisesti käden ohimolle. Kipu tukkii kaiken ympärilläni. Kylmät ja kuumat aallot tulevat vuorotellen. Yritän olla tarkentamatta katsettani mihinkään, vetäytyä sisäänpäin, etten vain lisäisi kallossani vallitsevaa tuskallista sekasortoa. Ympärilleni kerääntyy joukko huolestuneita ihmisiä, mutta sysin kaikki ärtyisästi loitommalle: älkää koskeko, aivot halkeavat, menkää nyt saatana vähän kauemmas. Tuijotan edestakaisin keikkuvaa pöydän pintaa. Haluaisin juosta sateeseen ja parkua kurjaa oloani puhelimitse I:lle, mutta tajuan, ettei se kannata. Jään paikalleni odottamaan tilanteen tasaantumista. Hieman toinnuttuani saan kuulla, että viereisen pöydän herra oli ollut nostamassa itselleen tuolia, kun istuin oli yllättäen pudonnut suoraan päähäni.

Öinen ahdistus palaa takaisin. Vetäydyn loppupäiväksi omiin oloihini. Olo on kiikkerä, päätä särkee, ikkunoissa valuva sade lamaannuttaa. Minua kotiin kuljettavan bussin renkaat haukkaavat pariin kertaan reippaasti penkkaa. Sydän hakkaa. Olen ihan hirvittävän yksin.

Ja niin ohuissa langoissa kiinni.