Vieras kynä

Elossa ollaan, ainakin melkein.

Hernenokalla ei ole ollut taas hetkeen aikaa emännöidä blogiaan, eikä ehkä oikein sanottavaakaan. Nyt olisi ainakin aikaa, sillä eilen alkoi loma. Aivot eivät tosin vielä tajua sitä; viime viikot ovat kuluneet jonkinlaisessa työn ja vapaa-ajan välitilassa, kuin unen ja valveen rajamailla. Ihmekös tuo, jos istuu työkoneen ääressä hyvässä lykyssä koko hereilläoloajan. Niinpä vapauden aalloille laskeutuminen on hidasta ja kipeää.

Sanojen asettelu turhauttaa näin pitkän tauon jälkeen. Olisin tietysti voinut käydä matkan varrella kertomassa pitkistä päivistä ja illoista myrskyn silmässä, vähäisen vapaa-ajan hassaamisesta kiukutteluun ynnä muusta parisuhteen rikki raastamisesta. Siitä, miten harva tajuaa kysyä, pysynkö vielä pystyssä. Uupumuksesta joka estää nukkumasta ja syömästä. Vai olisinko? Väsymyksen tajuaa kunnolla vasta kun vauhti hidastuu tarpeeksi. Elävän, selviytymään luodun heikkous ja vahvuus.

Sen sijaan on kerrottava muusta, paremmasta puolesta. Vuoden mittainen projekti näki vihdoin päivänvalon (tai no, se syntyi yöllä, mutta silti!). Tunnen siitä hienoista ylpeyttä, ihan erityistä, koska tämä oli ensimmäinen näin suuri. Jossa otettiin naisesta mittaa: onko sillä sijaa miesten maailmassa? Seuraavaan, jo alkaneeseen projektiin saan numeroa isommat saappaat, ja viimeisenä päivänä ennen lomaa työpöydällä odottaa eleetön, musta pahvirasia. Uudenkiiltävä puhelin. Digitaaliseen postilaatikkoon tipahtaa työtarjous, elämäni ensimmäinen täysin puskista tullut. Joo, on sillä.

Onko radiohiljaisuuden aikana tapahtunut mitään muuta?

On sentään! Lauma on kasvanut yhdellä nelijalkaisella sitten viime kuuleman. Tilliäistä on odotettu tammikuusta asti, ja siinä se nyt on: pieni, terävähampainen riiviö, päältä pehmeä, vaan sisältä silkkaa tulta ja tappuraa, täynnä jääryyttä. Lauma totuttelee hiljakseen uuteen kokoonpanoon. Alkujärkytys väreilee ilmassa, mutta tiedän kokemuksesta, että siitä tulee vielä rakas.

Hypistelen pehmoisia tassuja ja väistelen naskaleita. Laskeutuminen tulee ehkä sittenkin.