Elämää pakettiin

Muutimme lähestyvän putkiremontin takia väliaikaiseen asuntoon viikko sitten. Jatkuva muutos on uuvuttavaa: en ole asunut I:n luona vielä vuottakaan, ja juuri kun olin kotiutunut ja pesiytynyt, pitää minun taas sopeutua elämään jossakin muualla. Vieraiden huonekalujen ja täysin väärien bussilinjojen keskellä. Rakastan yhteistä kotiamme ehkä enemmän kuin mitään aiempaa asuinsijaani, ja olen perin juurin nurjamielin kun jouduin muuttamaan hetkeksi muualle.

Sitäpaitsi oma koti ja sinne jääneet tavarat täytyi suojata ja paketoida remontin ajaksi, ja siinä puuhassa kului sekä lauantai että sunnuntai. En haluaisi kotiini ainuttakaan remonttimiestä, en piikkaamista enkä pölyä, en ketään enkä mitään, en naarmuja parkettiin enkä varsinkaan suihkukaappia pikkuisen kylpyammeemme tilalle. Mutta vaihtoehtoja ei ole, joten pelastettakoon mitä voidaan. Käärin kirjahyllyni huolellisesti pakettiin hirmuisen raskain mielin. Mitä jos ilkeä pöly syö rakkaat kirjani? Mitä minä sitten teen? Tai luen??

Lyhytjänteinen mieli on välillä siunaus, välillä kirous. Minulle kaikki on nyt, kotiinmuuttopäivä ei tule vielä valovuosiin, ja suruissani käärin viimeisetkin astiat kaapeista pahvilaatikoihin turvaan. Tänään on ikuiselta tuntuva ero, väsynyt selkä ja kiljuva nälkä. Tyhjennetyssä asunnossa kaikuu ilkeästi, ja nyhjötän onnettomana jakkaralla koska melkein kaikki on jo tehty. Myös ensi keskiviikon tenttiin on pieni ikuisuus, onneksi.

Matkalla roskalaatikolle luen A-rapun ovesta tiedotteen: "Remonttinne on valmistunut aikataulussa eli 9.4. Toivotamme teille huoletonta asumista pitkälle tulevaisuuteen ja mukavia kylpyhetkiä!"
Ne pääsivät sittenkin takaisin koteihinsa, kuulitko, ne voivat muuttaa kotiin, SITTENKIN, riemuitsen I:lle koko matkan takaisin väliaikaiseen pesäämme.