Opinnäytetyö ei ota sujuakseen. Nelijalkainen perheenjäsenemme potee kiimaa, ja polte päästä kylille juoksentelemaan purkautuu surkeana vinguntana ja edestakaisin harhailuna. Pinnaa kiristää, jatkuva vinkumisen ääni ärsyttää, ja samalla sydän käpristyy kasaan kun eläimen surkeus tuntuu niin pahalta. Ulkoilemme kyllä, välillä vähän, mutta ankara siitepölyallergia ja kodin ulkopuolella kimppuun hyökkäävä ahdistus pitävät minut enimmäkseen sisätiloissa. Ja on aivan sama kuinka paljon tuota ulkoiluttaa, se piippaa sisällä kuitenkin, ajattelen.
[Ulkona on pelottavaa. Minua pelottaa. En halua kävellä sitä tai tätä katua, koska siellä voi ihan varmasti olla Joku Pelottava. Paniikkikohtaukset ovat poissa, mutta pelko pysyttelee edelleen kannoilla. Vaikka nyt piti jo olla helpompaa. Pienet edistysaskelet eivät tunnu miltään, vaikka eilenkin uskalsin sitä ja tätä.]
Hairahduin ostamaan Lidlistä valmista currya tähteeksi jääneen riisimössön kera nautittavaksi, mutta luovutan kolmannen haarukallisen jälkeen. Aivan järkyttävää tavaraa: maku muistuttaa aspartaamin, tiskiaineen, kesäkurpitsan ja jonkin vähän tulisen yhdistelmää. Pengon nyreänä kaappeja.
Mieleni talossa on lasiset seinät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti