tiistai 15. kesäkuuta 2010

P**KELE

Lääkkeiden lopettamisesta on en enää muista kuinka monta päivää. En pysty nukkumaan, koska heti sänkyyn mentyäni alan säpsähdellä holtittomasti. Olen hirvittävän huojentunut siitä, etten enää varastoi elimistööni mokomaa kuraa.

Oma koti näyttää todellakin siviiliuhrilta. Ulko-ovesta puuttuu iso pala, olohuoneen seinä on pilalla, makuuhuoneen seinä on pilalla, välikön seinät ovat pilalla. Seison tumput suorina rappukäytävässä ja itken täyttä kurkkua. Muuttopäivään on kuukausi.

No, ainakin minusta tuntuu joltain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti