Viluvarvas haaveilee

Talvi tulee ja lunta sataa. Yksi työkavereista kävelee sisään moon bootseissa, parin päivän päästä toinen.

Moon bootsit ovat käsittämättömän rumat, ne eivät sovi mihinkään, saati kenellekään. Mokomiin klompsottimiin sonnustautuneet kollegat laahustavat eteenpäin, joten päättelen, että kyseiset jalkineet myös estävät kävelemästä kunnolla. Toimituskulutkin ovat kuulemma tähtitieteelliset. (Itse monojen hintaa en uskalla edes kysyä.)

Kaikki järkiseikat siis puhuvat noita karmeita sämpylöitä vastaan.

Keksin kuitenkin huolestuttavan paljon hyviä puolia. Kuinka ihanaa olisikaan kiskoa korkeavartiset, lämpimät saappaat jalkaan, kun ohjelmassa on lumihangessa kahlaamista sysipimeässä illassa? Ja kuinka paljon lämpimämpinä varpaani selviytyisivät joka-aamuisesta bussipysäkillä hytisemisestä, jos koipiani suojaisivat muhkeat toppasaappaat? Työkaverin yllytyksestä työnnän jalkani siniseen moon bootiin ja tassailen hetken edestakaisin. Lämmin on. Suoritan pikaisen tutkimuksen ja totean, että muuan nettikauppa myy näitä merkillisiä lumikenkiä kaikissa mahdollisissa väreissä. Näen jo itseni liitelemässä ympäriinsä hienonharmaassa villamekossa, ohuenohuissa leggingseissä ja räikeänvärisissä toppakengissä, joita kuvittelin inhoavani. Asiakastapaamisiin pukeutuminen on totisesti taidetta!

Raha-asioita heikosti hallitsevan Hernenokan tili on täynnä tyhjää ja luottorajaan on matkaa enää muutama hassu kymppi, mutta palkkapäivänä kaikki on taas hetken aikaa toisin...