Hupsistakeikkaa.

Hernenokka on pysynyt pitkään soukemmalla. Ei niinkään siksi, ettei elämässä olisi ollut mitään mistä vuodattaa, vaan siksi, että on ollut liiankin paljon meneillään.

Equasymiin siirtyminen poisti päiväjärjestyksestä romahtelut ja iltariehut, mikä on tietysti erittäin tervetullut muutos. Parin viikon kokeilun jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että lääke on joko täysin sopimaton, tai sitten annos on liian suuri. Fyysinen huono olo ja puuroinen pää eivät ehkä ole ihan se mitä haetaan? Kesti yllättävän kauan tajuta, tai ehkä saada myönnetyksi itselleen, ettei uusi juttu olekaan hyvä. Todellisuus iskee pienissä asioissa: alan töissä etsiä verkkolevyltä tiedostoa, mutten kansion avattuani enää muista mitä tiedostoa tässä oltiinkaan etsimässä – ja tajuan kompuroineeni samalla tavalla jo pari päivää peräkkäin. Normaalia sekoilua väsyneenä tai muuten vaan huonona päivänä, mutta ei jatkuvasti. En todellakaan käsitä, miten väärinkäyttäjät voivat saada tällä samalla kamalla stimuloivaa vaikutusta aikaan. Soittoaika lääkärille, uusi resepti, uudet nappulat. Vaihdosta on kulunut vasta muutama, aivan liian tapahtumarikas päivä. Liian aikaista analysoida.

(Tässä välissä allekirjoittanut sai aivan nipin napin pelastettua kannettavan, joka aivan yhtäkkiä päätti hypätä sylistä lattialle. Mitkä refleksit! Kuinka huikaiseva tarttumanäppäryys!)

Olenko kaivannut riehumisia? Ehkä välillä, ahdistun tasaisesta menosta tyypillisen adhd:n tavoin, mutta nyt kun keikahtelut ovat poissa, on helppo nähdä myös se miten paljon vuoristoradalla huristava arki vei voimia.

Ja niin, ettei arki vain pääsisi muuttumaan liian tasapaksuksi, on Hernenokka päättänyt raahata sanaisen koputtimensa uuteen ympäristöön. Keksin kiintoisan työpaikkailmoituksen. Taiteilin läpi kiemuraisen rekryprosessin. Jännitin itseni lähes hengiltä. Sain uuden työpaikan. Marssin irtisanoutumaan vanhasta. Jäljellä on enää kuukauden mittainen irtisanomisaika, jonka kuluessa pitäisi muuten pusertaa valmiiksi eräs nimeltä mainitsematon opinnäytetyö, enkä malttaisi millään odottaa.

Hitto, koneen melkein-pudottamisen seurauksena ainakin m-kirjain tuntuu toimivan melko nihkeästi. Hei, lopputilinhän voisi sijoittaa uuteen koneeseen! Olin kyllä ajatellut ostaa uudet silmälasit, mutta... paitsi että jos nyt tilaan uusia joogavaatteita, niin luottokortti sanoo PIM. Teetä pitäisi ainakin tilata. (Haluaako joku teejuoppo lukija kimppaan?)

Ihana, kamala, villi ja vaikea kevät on taas täällä. Tervetuloa, olinkin jo kyllästynyt tasaisen tappavaan ja tuoksuttomaan talveen.