Elukoilla on raju vatsatauti. Yhtäkkiä elämä on pelkkää sisään ja ulos ramppaamista, hätäilyä ja tuskailua, hoivaamista, puheluita eläinasiantuntijaystäville, siivoamista. Työpäivän aikaisten isoimpien vahinkojen raivaaminen vei kolme tuntia, muun muassa siksi, että kirjahyllyn alta löytyi lattialle unohtuneen paperipinon päälle osunut, piiloon sohittu kuralätäkkö. Sydäntä särkee tämä kaikki.
Ulkona hehkuu kesä, joten yritämme pistäytyä asioilla mahdollisimman nopsasti. Pihalla on kuitenkin käytävä usein, kun vatsa on sekaisin, ja nesteyttäminen pissattaa. Hämärässä olohuoneessa on viileämpää, ja koirat torkkuvat. Katselen hengityksen tahdissa ylös ja alas liikkuvia kylkiä. Sekoittelen kupissa riisiä, ravintolisiä, vettä. Maanittelen muoviruiskua hampaiden väliin. Tarkkailen limakalvoja. Lusikallinen kerrallaan, tunti kerrallaan.
Viikonlopun mökkireissu on auttamattomasti peruuntunut, kuten ovat myös ensi viikon treenit. Olohuoneen matot ovat pesulassa. En jaksa oikein edes harmitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti