Lomailoja

Makailen koiranpissalta tuoksuvalla matolla makuuhuoneen lattialla. Pieni karvapallo koisaa vieressä, sen suuressa ruskeassa koiranpedissä on vielä rutkasti kasvunvaraa. Olen ollut lomalla kohta kolme viikkoa, ja tänään lomailu on yllättäen tuntunut Hyvältä. Pesen pyykkiä, teen relaatioita ja notkun Wii Fitillä läkähdyksiin asti. Leikin pennun kanssa, touhuamme ulkona kallioilla auringonpaisteessa ja harjoittelemme kerrostalon vastavahattujen kiviportaiden laskeutumista pehmoisten namien avulla. Yllätyn tajutessani, että liukkaita rappusia otsa kurtussa tuijottava pieni otus ei ole pelännyt vielä mitään. Selviydymme kokonaisen kerroksen alaspäin, ja olen pakahtua ylpeydestä. Minun koirani osaa laskeutua rappusia, miettikääpä sitä! Leikkaan yhdestä takatassusta kynnet ja kutittelen hassuja pieniä valkoisia varpaita.

Ehkäpä tietoisuus loman päättymisestä vapauttaa minut nauttimaan moisesta tuloksettomasta haahuilusta. I on töissä, päivillä on edes jonkinlaiset raamit, joten minulla on ympärilläni turvallinen rutiini. Ulkona liikkuminen on ahdistanut taas vähän vähemmän, ja kotona on aivan taivaallisen hyvä olla, vaikka työmiehet metelöivät seinän takana varhaisesta aamusta alkaen. Omassa asunnossamme on enimmäkseen viileää, ja iltaisin nuuhkin lempeää tuulta.

Loma näyttää valoisat kasvonsa minullekin.