Hähää (loppusuora vaikka kontaten)!

Päivä lyhenee jälleen, ja jos jaksan vielä hetken odottaa niin öisin alkaa olla pimeää.

Kahden viikon kuluttua pääsemme takaisin kotiin.

Mielentilaani hoitaa tulevaisuudessa joku ihan muu, tai ainakin olen liikahdellut pieniä askelia kohti uutta terveydenhoitosysteemiä, nimittäin julkista sellaista.

Jossakin takaraivossa tuntuu siltä että selviämme sittenkin.