Soitin valituspuhelun putkiurakoitsijalle
Kuuntelin työkaverin huolia (ja hän minun)
Soitin toisen valituspuhelun, nimittäin autoliikkeeseen
Pähkäilin ahdistuneena sitä, että esimieheni äkkiä ilmennyt halu keskustella kanssani ei voi tarkoittaa muuta kuin JOTAIN PAHAA
Kävin syvällisiä keskusteluja I:n kanssa
Kävin apteekissa hakemassa C:tä, enkä tietenkään saanut kaikkia kahta jäljelläolevaa pakettia tällä reissulla mukaani vaan toinen niistä tilataan ehkä huomiseksi, ja ahdistus iskee koska mitä jos en saa lisää lääkkeitä tulevien kahden kuukauden aikana, koska tuskin saan edes neurologin lähetettä saati aikaa alle kahden kuukauden päähän, ja minä muuten en sitten todellakaan mene töihin sekoilemaan luomuna
Autoin tärkeää ystävää hädässä (PHP, Päivän Hyvä Puhelu)
Tutkin liian pitkään ja aivan liian hartaasti adhd-aikuisten keskustelufoorumia
Katselin kasvattajan nettisivuilta kuvia koiranpennustamme ja sen siskosta, ja hämmennyin taas vähän lisää koska en tiedä että kumpi on kumpi siis että kumpi on minun ja kumpi sen sisko, ja miten minä voin ehtiä tottua ajatukseen ja alkaa rakastaa sitä ja kaikkea kun en edes tiedä että kuka se on
Ylikuormitus rusentaa ohimoita, on kuin olisin lukittuna ahtaaseen huoneeseen joka on täynnä eri ohjelmaa eri volyymeillä huutavia televisioita. Kaivaudun surkeana I:n kainaloon etsimään turvaa ja rauhaa.
Lähdemme kävelylle koiran kanssa, vaikka lähtötohinassa muistan, että kodin uuteen kylpyhuoneeseen valitut puutasot pitäisi öljytä. Koira loikkii iloisena ja aistii kosketuksia hihnaa pitkin. Kävelyn jälkeen I sulkeutuu parvekkeelle hiomaan, minä levittelen sanomalehtiä pitkin lattioita ja saan pian ensimmäisen hyllylevyn öljyttäväksi. Öljy haisee, koira torkkuu vieressä, öljytessäni luen päällimmäisestä suojapaperiksi asetellusta Hesarin sivusta juttua syrjäytyneestä Villestä, jolla on lievä asperger.
Rakastan elämääni, elämäni ihmisiä, elämäni koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti