Alert: maastohousut ja musta hihaton paita

Poliittis-yhteiskunnallisesti passiivista, lähinnä omaan napaansa tuijottavaa Hernenokkaa mietityttää kerrankin sen verran, että julkaisukynnys ylittyi.

Muuan nimeltämainitsematon henkilö tappoi hiljattain useita kymmeniä ihmisiä. Syitä tähän emme tiedä, tai minä ainakaan en tiedä, mutta syväanalyyseissa löytyy: eikö kaveri saanut tarpeeksi seksiä, vai vihasiko hän kenties ihmisiä, jotka suvaitsevat muita ihmisiä? Sinänsä järjenvastaiselta vaikuttavaan tekoon johtaneiden syiden pohtiminen on äärimmäisen tärkeää: on löydettävä syy, jottei tämänkaltainen tapahtuma toistu. Jossakin kuollaan nälkään tai myydään hädin tuskin kouluikäisiä lapsia prostituutiotarkoituksiin jotta ei kuoltaisi, jossakin toisaalla soditaan, mutta vasta äärimmäisen harvinainen yksittäistapaus pysäyttää. (Niinpä, kaikki "tiesivät" heti mitä tapahtumaa kappaleen alun yleistasoinen maininta koski, vaikka ensimmäinen lause olisi pitänyt vallan hyvin paikkansa myös ennen Norjan tapahtumia. Oletteko koskaan tutustuneet esimerkiksi Afganistanin itsemurhaiskujen sivullisuhrilukuihin?)

Niin, se syy. Suvaitsevaisuuskeskustelu on näinä aikoina kovasti muodissa, joten mahdollinen selitys löytyy helposti niinkin läheltä kuin lähimmän tabloid-julkaisun kannesta: tässä täytyy olla kyse suvaitsemattomuudesta. Ja niin suvaitsevaisuuteen, suvaitsemattomuuteen, suvaitsevaisuuden suvaitsemattomuuteen ja suvaitsemattomuuden suvaitsemiseen liittyvä keskustelu sai, ikävä kyllä, lisää potkua, kun joukkolahtauksen syitä ryhdyttiin kampaamaan esiin. Olisiko se kelvollinen, sopivasti ajankohtainen syy?

Ehkä, ehkä ei. Riippuu siitä, missä muodossa kukin haluaa mielenrauhansa nauttia. Näitä tapahtumia ei, jumalauta, ole mahdollista selittää, eikä niitä liioin ole mahdollista estää.

Kävelin nimittäin aamulla omaa turvallista reittiäni toimistolle, ja vilkaisin kioskin ohi kipsuttaessani päivän lööpit. Keltainen laatujournaali julisti korkein kirjaimin Pidätys: suomalaispoika tilasi 10 kiloa lannoitetta – samaa kuin Norjassa. *)

Ei helkkari. Vilkaisen nopeasti ympärilleni. Lannoitetta tilannut voisi olla tuo, tai tuo, tai miksei myös tuo, vaikkei sillä isoa kassia olekaan. Suomessa on reilut viisi miljoonaa ihmistä, yhdellä heistä muhii kätköissään mehevä pommi, enkä minä tiedä kuka se yksi on. Uhka on samanaikaisesti äärimmäisen hypoteettinen ja äärimmäisen todellinen, sillä sen nimi on ihmisluonto.

Jatkan matkaani halki aurinkoisen aamun mannerlaattojen tärähdellessä korvieni välissä. En voi ympäröivälle todellisuudelle mitään, kuten ei voi meistä, tällä samalla kadulla kulkevista, kukaan muukaan. Ei edes se pommimies. Kohennan olkalaukkuani.

Ehkä sittenkin on jotakin, mitä voimme tehdä. Lopetetaan tämä liian pitkälle mennyt suvaitsevaisuus-verbaalikikkailu, ja keskitytään sen sijaan kohtelemaan ympärillämme olevia luontokappaleita edes jotenkin tolkullisesti, mielellään siten kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.

- - -

*) Tarina näyttää ainakin tällä hetkellä johtavan melko vaarattomaan loppuun: poliisi ei löytänyt mitään vaaralliseen hulluun viittavaa, ja Norjan tapahtumista peljästynyt tilaaja oli jopa yrittänyt perua tilauksensa. Ja ai niin, se maastohousuinen mustapaitainen olen minä, it's casual friday allright?