Olin lievästi sanoen kauhuissani. Elämääni on vihdoinkin tullut jonkinlainen tolkku, kun lääkitys on saatu säädettyä kohdalleen, nytkö sitä tolkkua ollaan viemässä minulta pois? Ei toki, Iivanainen lohdutti, kunhan muistat, että on muutakin.
Luulen, että minulle on vähitellen alkanut valjeta, mitä hän tarkoitti. Aivot todella sopeutuvat, kun yksilön ymmärrys pääkopassa myllertävästä kaaoksesta lisääntyy. Olen kehittänyt vuosien varrella erinäisiä selviytymiskeinoja, tai oikeammin sanoen, tullut kehittäneeksi. Oppinut olemaan armollisempi itselleni. Oivaltanut sen, että vaikka adhd on pysyvä osa minua, niin diagnoosi ei ole yhtä kuin minä. Mitä eivät ole myöskään adhd:n aiheuttamat ongelmat.
Ja se jos mikä on vapauttavaa.
Hernenokka-blogi sai aikanaan alkunsa tarpeesta käsitellä silloin niin suurelta ja pelottavalta tuntuvaa tarkkaavaisuushäiriötä, sen taustoja ja sen aiheuttamia arkisia ongelmia. Nyt tämä tarina on tullut tiensä päähän, sillä blogin näkökulman asettamat raamit ovat alkaneet tuntua rajoitteelta. On siis tullut aika paneutua muihin projekteihin. Mitä ne ovat, sitä en tiedä. En vielä.
Jos joku jää kaipaamaan Hernenokan tarinoita, niin tarjoan oikeutta rajattomiin uusintoihin. Jos taas joku jää kaipaamaan ihmistä blogin takana, niin keksimme kyllä keinon pitää yhteyttä.
If you begin to understand what you are without trying to change it, then what you are undergoes a transformation. – Jiddu Krisnamurti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti