Vieraana

Neljän päivän vapaus tekee hyvää, paitsi ei linjoille. Kodin seinät saavat vihdoinkin uutta väriä pintaan, ja milläpä ahkerat maalarit vauhdittaisivat telojaan ja pensseleitään, elleivät irtokarkilla? Loput kaksi päivää kuluvat mökillä, anopin herkkupatojen ääressä. Pääsiäisaterialla on tänä vuonna yksitoista ihmistä, suurin osa tuttuja, mutta myös kaksi uutta. Pöytä se vaan venyy vuosi vuodelta, ajattelen.

Muuta pitkiin vapaisiin mahtuvaa yleishärpäkettä ovat tällä kertaa edustaneet ulkoilmaelämä, laiskanlainen kotitoimistoilu, pelikoneen ääressä nysvääminen, syvällisten juttujen puiminen ja viemärin avaaminen (kyllä vaan, viemäröinnin jalolla saralla on saanut viime aikoina kunnostautua tämän tästä, ja tällä kertaa lähes hajotin koko systeemin).

Palaamme mökkireissulta väsyneinä, pinkein vatsoin. Huushollissa on vastassa maalaamisen jälkeinen kaaos ja vieraan väriset seinät. Iho, hiukset ja vaatteet tuoksuvat oudolta. Sen huomaa vasta kotona. Seuraa inhottava taitekohta, jonka takia voisin jättää kaikki maailman matkat väliin. Pujottelen huonekalusokkeloissa, etsin tietäni sinne ja tänne, puran laukkuja, mätän pyykkiä koneeseen. Ikkunan takana syttyy katulamppu.

Pitäisi oloutua uuteen viikkoon, mutta tänään on väärä päivä, ja huomennakin on.