Jeesus sentään

Jeesus rakastaa sinua, sanoo lajitoveri ja ojentaa neliönmuotoista, suhteellisen rumaa lippulappusta. (Kuka sokea niitäkin oikein leiskaa?) Mutisen ei kiitos, mutta mielessäni murputan ei niin mitään käytännön järkeä. Tarjotun lipuskan kelpuuttaminen ei edes käväise mielessä, mutta jos nyt vaikka haluaisinkin tarttua Taivas ja miten sinne pääsee -nimiseen pikaohjeeseen, ei minulla ole ojentaa yhtään vapaata kättä sitä hamuamaan. Toisessa eturaajassa keikkuu asiakkaalta saatu pääsiäislahja, toisessa kannettava tietokone, ja töistä bussipysäkille on näillä kantamuksilla ihan tarpeeksi matkaa. Käsivarret venyvät. Olen jo tovin ruinannut IT-osastolta uutta konetta, pienempää kevyempää nopeampaa SSD-levyllistä, mutta painostus on saanut aikaan vasta vähäistä kiemurtelua. Pääsiäislahjoja ei sentään tipu kuin kerran vuodessa hahhahhah.

Päivät humahtelevat ohi yksi toisen perään. Laskemattomina, katkeamattomina. On töitä, hautajaissaattoja, yövieraita, eläinlääkärireissuja, tärkeitä asiakastapaamisia, enemmän ja vähemmän huvittavia kommelluksia, univelkaa. Pää on täynnä ryönää, ruuhkaa, surinaa, koska parantumaton koppamoottori suoltaa jatkuvasti ajatuksia, ideoita, asioita, listoja. Aloitan lauseen, mutten ennätä lopettaa, viuhdon jatkuvasti johonkin, vaikken muista, mihin olen menossa. Olen väsynyt. Ja sittenkin vielä, sen kaiken alla, on suuria, pelottavia mielenliikkeitä. Varomattomia kurkistuksia vielä kirjoittamattomaan tulevaisuuteen.

Jatkan matkaa hajoavine ajatuksineni, kasseineni ja koneineni unwillingresolved ambiguity. Nelipäiväinen työviikko on lähinnä vitsi, mutta vältyn sentään edestakaisin ryysäämiseltä ja lippusten tyrkyttelijöiltä. Niiden sijaan saan käpertyä kotisohvalle pehmoisen laumani kanssa.

Bonusraitana polkaistakoon aihepiiriin sopivaa vitsiä viikonlopuksi.
Jesus saves. Graphic designer doesn't.