Palautin juuri opinnäytetyöni. Sen version, jonka esittelen seminaarissa viikon kuluttua. Jos seminaarissa todetaan, ettei työni kelpaa osapuilleen sellaisenaan, alkaa uusi erä. (Ja saattaa olla, että sitä erää en enää pysty pelaamaan.) Mutta tämän voitin minä.
Nyt tiedän varmasti sen, mitä olen jo vuosia uumoillut: en tule koskaan suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. Rahkeeni riittivät nimittäin puolta pienempäänkin lopputyöhön vain hädin tuskin. Enkä olisi päässyt edes tänne asti ilman rakasta, kärsivällistä ja turvallista I:tä, joka on kannustanut, keskustellut, oikolukenut ja ollut tukena silloinkin kun Hernenokka on vajonnut syvälle epätoivon ahdinkoon.
Sanaisesta arkusta näkyy kerrankin pohja, ja hiljaisuus täyttää mielen.
- Hernenokka via BlogPress for iPhone
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti