Niin raikasta.

Tänään olen ollut paitsi väsynyt, myös iloinen ystävistäni jotka kannustavat ja pakottavat ajattelemaan enemmän, eri tavalla, avarakatseisemmin. Muodostamaan omia mielipiteitä ja tarkistelemaan niitä jotka ovat jo muodostuneet. Haravoimaan maailmaa vähän laajemmalta alueelta kuin oman pyrstön ympäriltä. Ja kaiken lisäksi nämä mainiot ihmiset suhtautuvat ymmärtävästi siihen, että keskustelut adhd:n kanssa luisuvat niin kovin helposti pois raiteiltaan. (Vielä varmemmin silloin, kun meitä on saman asian kimpussa kaksi.) Onneksi olette olemassa, muuten luutuisin ja jähmettyisin, tyytyisin vähempään.

Olen myös todennut, että maton levittäminen lattialle saa ihanan, raivostuttavan koiranpennun unohtamaan sisäsiisteyden samoin tein, ja maksanut tästä erheestäni lapioimalla pari mehevää koirankakkaläjää pois makuuhuoneen lattialta.

Maailma on samanaikaisesti suuri ja pieni, kaikkialla ja vain tässä. Avaan ikkunan, levottomat ajatukset lennähtelevät sinne tänne, ja tympeä haju vaihtuu raikkaaseen ulkoilmaan.