Kiemurtelen, kiukkuan, tavoittelen raivoissani selkää, niskaa, takapuolta. Lopulta annan periksi ja juoksen sakset kädessä vessaan. Riisun raidallisen hupparin, raidallisen pitkähihaisen, valkoisen hihattoman ja helmenharmaat rintsikat. Ensimmäinen etappi: uusien rintaliivien lappu, joka raastaa iljettävästi selkänahkaa. Tylsien saksien kärjet nipsivät rauhanhäiritsijän irti.
Projekti jatkuu. Villasukat, sukat, paksut collegehousut, raidalliset pitkikset – ja vihdoin pääsen käsiksi toiseen syylliseen, uusiin pinkkeihin Pikku Myy -alushousuihin. Sakset nirskuen, hampaat narskuen, ilkialastomana hankkiudun eroon myös toisesta epäkohdasta todellisuudessa, jossa viaton pesuohje voi blokata taakseen kaiken muun.
Puen kiireen vilkkaa paksut vaatekerrokset takaisin ylleni. Hengitän vapaasti, voittoisana, sillä mikään ei enää raavi eikä kutita.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti