torstai 16. joulukuuta 2010

Sähköposti äidille joskus kauan sitten

Hei maaaaaaama.

Mua rupes harmittamaan kun et muista mun lapsuusjuttuja, ja mulle alkoi tulla mieleen kaikenlaista. Kuten:

  • kun asuttiin XXX:ssa niin mummo tuli aamuisin hakemaan mua kouluun enkä ollut ikinä ajoissa valmis ja se oli vihainen
  • mulla oli tapana seisoskella ja harhailla aamuisin edestakaisin, ja sä suutuit mulle siitä: "älä seisoskele siinä, myöhästyt taas koulusta" (tää ei siis ole ollut murrosikäisenä, vaan sitä ennen. ja mulla on edelleen se sama tapa, ja sen takia mulla on aamuisin aina hirveä kiire lopulta. mut kun mun aivot ei vaan herää.)
  • myöhästyin tosi usein koulusta ja pianotunneilta
  • en tehnyt läksyjä enkä soittoläksyjä järin tunnollisesti, vaikka periaatteessa tykkäsin koulusta ja soittamisesta
  • mun kirjaston kirjat oli AINA myöhässä! (ja laskut maksamatta nyt aikuisena, aina)
  • tulin vihaiseksi metelistä ja sammuttelin valoja. muistaks sen kun sä teit jotain kyykky-jumppaliikkeitä ja mä tuskastuin koska sun polvet narisi? ja kielsin aina sua laulamasta, naksuttelemasta kynsiä ja kaikkea mikä pitää ääntä?
  • kieltäydyin pitämästä sukkahousuja ja farkkuja ja kaikkea mikä kiristää, kutittaa, tuntuu inhottavalta iholla
  • mulla oli jo kakarana sellasia omituisia pakko-oireita: "äiti eihän mulle tänä yönä tule oksennustauti?" ja ne samat jutut piti aina tehdä tai kysyä, muuten ei voinut mennä nukkumaan
  • pilkkasitte mua häsläkiksi kun alakoulun todistuksissa oli suullisena arviona "häiritsee muita", se ei oikeesti ollut kovin mukavaa
  • en jaksanut sitä että meillä oli mun kavereita kylässä kovin kauaa, enkä oikein sitäkään että oli aikuisvieraita
  • kaikki muutokset ahdisti mua ihan sairaasti, ja sekin että piti mennä vieraaseen paikkaan yöksi tai toisaalta lähteä pois jostain (muistaks kun mä seisoin mökin katolla ja kiljuin että MÄ EN LÄHDE TÄÄLTÄ)
  • mulla on sellainen muistikuva että suutuin jo lapsena aika helposti ja sitten lepyin yhtä helposti
  • mua pelotti ja huolestutti jotenkin koko ajan
  • en kersanakaan harkinnut hirveästi mihin rupesin: karattiin kerran naapurin tytön kanssa mummon työpaikalle, luokkakaverin kanssa tehtaaseen jossa isoäiti oli työssä ynnä muuta.

Uhhuh. Toisaalta se on hyvä että oot koko ajan ajatellut että mä olen ihan normaali, toisaalta ei. Ja sellainen tarkennus, että ADHD ei tarkoita varsinaisia käyttäytymishäiriöitä eikä oppimisvaikeuksia, vaikka ne esiintyvät toisinaan yhdessä.

t.ryyni

_____

Henkilöiden nimet ja paikkakunnat on poistettu, kuten tähänkin asti on ollut tapana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti