Katkonaisesti nukutun yön jälkeen totean, että tukkani on aivan hirvittävän likainen ja tahmea. Lämmin suihku, yhtäkkiä vilpoiselta tuntuva ilma kylpyhuoneen ulkopuolella ja kuumuutta hönkivä hiustenkuivain tukkivat aamu-uniset aivoni.
Eletään kesäkuun alkua, ja sisäinen termostaattini yskii lupaavasti jo nyt. Siirtymä ruuhkabussista viileän kiven varjoon, lämpimästä autosta jääkylmälle huoltoasemalle ja taas takaisin helteeseen, kassin pohjalta kaivettu aurinkovoide radan reunalla paahtuneelle iholle, peiton alle käpertynyt koira ja raollaan olevasta ikkunasta tuleva veto sekoittuvat tuntemusten sekamelskaksi: en enää tiedä, onko minulla kylmä vai kuuma.
Aivot kärsivät vuoristoradasta melkeinpä enemmän kuin iho. Jatkuva sopeutuminen uuvuttaa; muutos on aina jotakin, mihin täytyy koettaa reagoida. Mutta miten sitä sitten reagoi, ellei tiedä pitäisikö pukea vai riisua?
- Hernenokka via BlogPress for iPhone
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti