Raitojen taikaa

Lauantai valkenee sateisen harmaana. Vallitseva säätila tuottaa karvaan pettymyksen: vapaapäivälle suunniteltu pikkukoiran koppitreeni taitaa jäädä välistä.

Korvaava ohjelma piristää kuitenkin mieltä. Käymme tervehtimässä muuatta ystävää, joka on hiljattain saanut kaksijalkaislaumansa täydennykseksi sangen suloisen ja eläväisen whippetlapsukaisen. Pieni naskalihammas tervehtii riemuissaan sekä ihmis- että eläinvieraita, roikkuu vaatteissamme ja koirien korvissa, kaahottaa isompien jaloissa pitkin ja poikin välillä juosten, välillä kierien – ja ennättää nakertaa mennessään lattialistan kulmaa. Oma pikkuinen tuntuu yhtäkkiä kovin vahvalta ja aikuistuneelta.

Koiratreffien lisäksi saamme tyrkättyä erästä hyvän aikaa ilmassa roikkunutta projektia aimo harppauksen eteenpäin: haemme mattokaupasta sovitettavaksi jo pidempään haikailemamme maton, ja toteamme, että pirteän raidallinen kuosi istuu olohuoneeseemme täydellisesti. Mallikappale on vähän turhan pieni, mutta suuremman taikamaton voi kuulemma tilata. Olen innoissani. Kotimme saa pian lisää kipeästi kaipaamaani väriä. Ja vielä raitoja!

Hitaasti eteenpäin ajelehtiva aika tasoittaa mieltä kaoottisen viikon jälkeen. I paistaa lettuja, minä istun seurana keittiössä ja tunnen oloni kevyeksi ja rauhalliseksi. Jaksan ehkä sittenkin lähteä juhannukseksi reissuun rakkaiden ystävien luokse.