Nukun poikkeuksellisen sikeästi mukavan viikonlopun jälkeen. Ehkä siksi, että I on askaroinut ikkunaan itikkaverkon, ehkä siksi, että ilmassa on jo sunnuntai-iltana aavistus helteen uupumista enteilevää viileyttä. Tai ehkä siksi, että mieluisat vieraat ja mukavat tekemiset saivat viikonvaihteen tuntumaan virkistävältä minilomalta.
Maanantaiaamun vietän kampaajalla, ja vaikka aikaa on vähän, on pääni kuitenkin monta hiustupsua kevyempi kun kipitän päivän ensimmäiseen kokoukseen. Freesattu väri piristää mieltä, ja luovun taas hetkeksi aikeistani ajella koko kuontalo taivaan tuuliin.
Iltapäivälle venyvän palaverikierroksen jälkeen olen tuskaisen nälkäinen, mutta tilanteen pelastaa viikonlopun jäljiltä mukaan pakkaamani salaatti. Syötyäni ryhdyn työpisteen raivokkaaseen uudelleenjärjestelyyn, sillä olen vihdoinkin saanut pyrstöni alle hartaasti toivomani satulatuolin. Yksi työkaveri auttaa kiinnittämään näytön nivelikkäällä jalkasysteemillä pöydänreunaan, toinen käy pihistämässä juuri vapautuneen toimistotuolini.
Sateenvarjonsa kotiin jättänyttä Hernenokkaa hellii lämmin iltapäivän sade. Kodin nurkalla, kerrostalon kivijalan tuntumassa, lyllertää veikeä siili.
Maailma tuntuu tänään jotenkin erityisen kodikkaalta.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Meilläkin oli tavallista parempi maanantai. Teidän syy! <3
VastaaPoista