Vien koiran vaikean loppukesän ja syksyn aikana tutuksi tulleelle fysioterapeutille. Selkä on kuulemma parempi. Olen ihan hirveän helpottunut, kun fyssari kiskoo aarrettani hännästä.
Lähdemme fyssarilta bussilla, ja yritän parhaani mukaan pysyä korkealla penkillä sylimatkustajan kanssa. Erotan radiosta sanat, samat, jotka kuulin aamulla autossa:
Hei kohtalo
Oon iso tyttö jo
Ja mä päätän sen
Kenen oon tai en
Chisu laulaa, koira lepää polvillani painavana, tyynenä keränä, enkä ole ihan varma, olemmeko hypänneet oikeaan bussiin.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
"...kun fyssari kiskoo aarrettani hännästä." :D <3 <3 <3
VastaaPoista