Teksti, jonka lähettäisin eteenpäin jos uskaltaisin.

Mulla on nyt vähän sellainen tuntuma, että resursointi ei ainakaan minun osaltani toimi. Olen yrittänyt itse vaikuttaa asiaan kuten viimeksi kehotit, siis koettamalla rajoittaa palavereissa istumista ja pitämällä sisikset mahdollisimman tehokkaina. Tämä ei, ikävä kyllä, kuitenkaan ole kaikkien intressi, ja silloin palaverin kulkuun tai kulkemattomuuteen tuntuu olevan hyvin vaikeata vaikuttaa.

Tämänpäiväinen ongelmatilanne syntyi siitä, että sovin henkilö X:n kanssa toimittavani Asiakkaan A verkkokaupan materiaaleja asiakkaalle tänään. Henkilö Y pitää kuitenkin tärkeänä, että pidämme juuri tänään iltapäivällä sisiksen Asiakkaan B projekteista, kustiksen tekeminen ei ilmeisesti onnistu ilman minun myötävaikuttamistani. Kun esitin toivomuksen, että palaveri olisi mahdollisimman lyhyt (Asiakkaan A materiaalit ovat vielä aloittamatta), niin responssi oli sanatarkasti "Voi kuule Hernenokka kiltti, meillä kaikilla on paljon töitä, mutta mä en saa asioita eteenpäin ilman että saadaan aikaan yhteinen konsensus siitä miten messuosasto suunnitellaan" [äänensävy: vittumainen]. Ilmaisin, että materiaalia eli laskutettavaa ei vaan synny, ellen minä istu pöytäni ääressä ja tuota sitä. Minua neuvottiin muun muassa suunnittelemaan mielessäni yhtä materiaalia samalla kun tuotan toista.

Nyt vittu oikeesti!

EDIT: Palaveri kesti reilun puolitoista tuntia ja sitä edeltänyt työkaaos saatiin parsituksi jotakuinkin kasaan, mutta epävarmuus omasta paikasta ja olemisen mielekkyydestä syveni taas parin piirun verran. Paljonko pohjaan mahtaa olla matkaa?