Uuteen kotiin muuttaminen toi myös uuden työmatkan. Nämä bussit ovat sellaisia jotka tulevat Kaukaa, joissa istutaan korkealla ja joissa on aamuisin mukavan hämärää. Joiden kuljettajat näyttävät oikeilta vanhan ajan bussikuskeilta. Ei ihan niin vanhan, näillä on bussifirman violetit villapuserot.
Istun siis korkealla, hämärässä ja mukavasti. Ensimmäisen viikon taistelin matkapahoinvointia vastaan, viikolla kaksi siirsin aamukahvin juomisen töihin. Työpöydän ääressä hörpittynä päivän ensimmäinen mukillinen tuntuu suorastaan palkinnolta, ja pahoinvointi on pysynyt poissa.
Tänään myöhästyin. Okei, en ole ollut pysäkillä ajoissa ehkä kertaakaan tällä viikolla, mutta eipä ole ollut bussikaan. Aavistan myöhästymisen jo eteisessä, mutta lähden silti. Täällä ajan juoksu ei tunnu olevan niin tärkeää, täällä maalla.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti