Iskee se flunssa näköjään minuunkin. Lähden töistä puoli tuntia etuajassa, ja huonetoveri sanoo Nähdään maanantaina. Meidän suvussa kuollaan saatana saappaat jalassa, joten me nähdään huomisaamuna seminaarissa kaheksankolkyt, örisen. Työkaveri käkättää. Seminaari ei edusta viikon kohokohtaa, ei meistä kummallekaan.
Olo on surkea, mutta samalla mahtavan (enlöydäsopivaasanaa) irtonainen. Aistihavainnot valuvat kuin vesi hanhen selästä. Lampsin rekeiletkeästi eteenpäin. Jos autoilija olisi totellut vihreää valoa, olisin jäänyt alle. Saappaat jalassa, ja paksut villasukat, vintti täynnä valkoisia, pehmeitä höyheniä.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti