Sekin yksi duuniin liittyvä paska näyttää täältä katsoen aika pieneltä.
Raidallisen selkä on taas kipeä ja jäykkä. Pyyhin ulkoilusta märkiä takatassuja taiten. Seurailen huolestuneena varovaisia, epäsymmetrisiä liikkeitä. Pakenen syyttävää katsetta kun pujahdan isoksi kasvaneen pikkukoiran ja pallon kera ovenraosta ulos. Kotiin palattuani kosketan niin hellästi ja pehmeästi kuin osaan. Sydän murtuu pienen palasen lisää joka ikinen kerta.
Paras ystävä painii toisaalla isojen asioiden kanssa. Suru tuntuu etäisyyden yli, kun olemme puhelimen välityksellä hetken vieretysten.
Tärkeimpiin asioihin voi vaikuttaa niin häviävän vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti