(Mitä ihmeen helmeä tässä muka on?!? Naamakin jäätyy niin että tekee mieli vikistä ääneen keskellä katua.)
Yhtä kaikki, heräsin uuteen vuoden-kahdestoista-osaan kello kuusi viisitoista. En muista miksi tai mihin heräsin, mutta siihen jäivät ne yöunet, joten päätin luovuttaa ja hipsiä laatimaan seikkaperäistä muistiota eräidenkin nettisivujen tilasta. Kahvinkeittimen kautta.
Kotimatkalla nukuttaa aivan vietävästi. Edessä on koirain lenkitystä ja urheilua. Nukuttaa silti, paitsi eipä nukuta enää, kun aivan hirveä kamala viima iskee heti bussin ovelta vastaan. Vasta bussin mentyä huomaan, että taivaanranta hehkuu.
Valoa. Sehän se oli.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti