Pikkukoira säikähtää kaatuvaa aurauskeppiä ja riehaantuu. Haukkuu epäluuloisena jalkakäytävällä kävelevää naista, joka puhuu puhelimeen ja kantaa kädessään paperikassia. Ryntää salamana ja hirveällä metelillä pupun perään, ennen kuin taluttaja ehtii ymmärtää mistään mitään. Spottaa nurmikolle eksyneen säbäpallon, jolle on aivan välttämätöntä näyttää heti kaikki taivaan merkit.
Mahtaako tuokaan pelata ihan täydellä pakalla.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti