Työhaastattelu meni hämmentävän hyvin. Tyypit pöydän toisella puolella ymmärsivät aspergernörttipuheenvuorojani, puhuivat jopa sujuvasti takaisin. Kai tulevaisuudensuunnitelmat voi pistää uusiksi viikon parin välein? Tuuliviiriys väsyttää.
Sukunimen muutos virallistui eilen. On yllättävän huojentavaa tietää, minkä niminen on. Kokonaan samanniminen.
Olen huolissani pienestä veljestäni. Aikuinen mieshän se on, mutta kuitenkin. Missä lie mahtaa mielensä harhailla.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti