Ei loksahtele

Arvatkaa, mikä on yksi ärsyttävimmistä tarkkaavaisuushäiriöön liittyvistä hankaluuksista? Se, että ajatus lähtee harhailemaan tylsässä palaverissa? Eeeei. Entäpä se, että virallisten lomakkeiden ja lätinöiden kanssa puljaaminen on hankalaa? Ei sekään.

Vaan se, että keskittymiskyky ei riitä sen paremmin kivoihinkaan asioihin. Kuten esimerkiksi, no, sanotaan vaikka isoon, ihanaan palapeliin. Koska sellainen on vallannut keittiön pöydän, ja koska minä olen mikä olen, niin käymme vähintään kerran päivässä läpi seuraavanlaiset kuviot.

Ryhdymme touhuissamme kasaamaan mainittua palapelijättiläistä. Kaikki sujuu mukavasti, kunnes minä alan viimeistään vartin kuluttua kiemurrella ja tuhista tuskissani: I ehtii rakentaa paljon enemmän, sillä hän ei ole lainkaan tuskastunut. Tuskailen siis lähestyvää herpaantumistani jo etukäteen, sekä samalla yleistä hitauttani. Enkä voi lopettaa tältä erää ennen kuin I lopettaa, sillä muuten hän ehtii tehdä suurimman osan palapelistä, enkä minä puolestani ehdi tehdä yhtään mitään, en asetella paikoilleen enää ainuttakaan palaa. Koska olen hidas. Hidas. HIDAS.

Tuskailen ja tuhisen. Kiemurtelen. Valitan. Jos en sillä kertaa saa vaikeiluani kuriin, niin lopetamme molemmat. Jos taas onnistun rauhoittumaan, niin rakentaminen voi jatkua kaikessa rauhassa ehkä jopa toisen vartin. Kunnes tuskastun taas. (Hidas. Hidas. Hidas.)

Aivan naurettavaa.

I on sitä mieltä, etten ole hidas, ja vaikka olisinkin, niin mitä väliä sillä muka on? Projekti on kuitenkin yhteinen. Hyvähän sen on sanoa, kun jaksaa keskittyä, suorastaan liimautua, vaikka miten tylsään asiaan vaikka kuinka kauan. Ja minä olen ihan oikeasti hitaampi, joskin osittain siksi, että jokaisesta palasta täytyy innostua ainakin jossakin määrin: hei kato täähän onkin tän pipo, tai siis sen tupsu!!

Vaan jos tuntee itsensä hitaaksi, niin ei halua kuulla, että no ethän sä ole yhtään hidas. Kun minä olen. Ja jos keskittymisakku on tyhjä, niin ei halua kuulla, että eihän sun ole pakko rakentaa, mee tekemään jotain muuta. Kun minä perkele nimenomaan HALUAN rakentaa, enkä olla tällainen vajakki joka ei vaan enää jaksa.