Lomaa viettävä pariskunta makailee leppoisasti vierekkäin olohuoneen pehmeällä matolla kuin Espanjan rantahiekassa, kumpainenkin oman kannettavansa ääressä, teekuppi käden ulottuvilla. Tunnelma on auvoisan unelias.
Kunnes I eksyy tutun whippet-kasvattajan sivuille.
Eräälle tietylle koiralle, jonka edesottamuksia ja kilpailu-uraa olemme seurailleet sen pentuajoista lähtien, on suunnitteilla pentuja ensi talveksi. Sille, josta olen jo pitkään ajatellut, että juuri tämän yksilön jälkeläisen voisin mielelläni ottaa laumani jatkoksi.
Selaan kuumeisesti sukutauluja ja arkistoja, tutkin taustoja ja tuloksia, kunnes kiusaus kasvaa liian suureksi. Käännän ensimmäisen kortin ja soitan muutaman puhelun.
Voi apua.
"Pää on kuin ahdas akvaario, joka on liian täynnä karppeja. Kimaltelevia, sukkelia kutaleita, joista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti